Puuarkku

Entisen asunnonomistajan jäljiltä meille jäi pienehkö arkku joka oli jo menossa roskalavalle. Onneksi epäröimme sen suhteen ja päätimme jättää sen odottamaan tuomiotaan myöhemmäksi. Se ei ollut ihan huippukuntoinen. Kansi oli aikalailla irti joka nurkasta, mutta onneksi omaan sen näppärän miehen joka metallista työsti siihen kulmaraudat. Halusin ehdottomasti että metalliosat ovat osana sen ulkonäköä, eikä piilossa sisällä.

Maalasin sen valkoiseksi ja niinkuin minun maalausprojektit yleensä ei se mennyt ihan nappiin. Jostain syystä maalauksesta seuraavana päivänä alkoi maali värjäytyä ruskeaksi. Kolmannenkin maalikerroksen jälkeen vielä ruskeaa väriä tuli, enkä voi ymmärtää miten se näin toimii. No ajan kanssa silmä siihen on jo tottunut eikä se pahasti edes enää näy. Nämä maalausprojektit ovat hyvää harjoitusta siihen, että meidän pitäisi maalata talomme tänä syksynä. Hirvittää jo ajatuskin siitä. Tämä arkku sai meillä paikkansa takan edestä, ja toimii istuin paikkana ja puiden säilytys arkkuna.

Keittiö

Keittiön värimaailma ei oikein miellyttänyt meidän silmää, ja harmittelimmekin sitä ettei tällä hetkellä ollut mahdollista keittiöremonttia toteuttaa. Jonkun aikaa siinä menikin ennenkuin tajusimme että voisi kokeilla d-c-fixiä keittiön päällystämiseen. Eihän siinä mitään häviäisi jos kokeilee miltä se näyttää, kun sen kuitenkin saa halutessaan otettua pois.
D-c-fix soveltui oikein mainiosti kaappien päällystämiseen ja se oli erittäin helppo laittaa kun vain irroitti oven paikoiltaan ja otti kahvat irti. Oviin ei tullut ollenkaan kuplia, vaan ne näytti ihan kuin uusilta. Halusimme myös jotain valkoisen rinnalle ettei tulisi liian kliinisen näköistä ja näkyisi se oma kädenjälki siinäkin. Päätimme päällystää kaksi laatikkoa mustalla ja sillä saikin ihan tarpeeksi ilmettä. Jätimme myös vanhan rungon näkyviin osassa kohtaan.

Keittiö projekti paisui vähän pelkästä päällystämisestä, mutta niin meille usein käykin kun jotain tehdään, homma lähtee välillä niin sanotusti lapasesta.

Vaikka keittiö ja ruokailutila olivat yhteydessä toisiinsä niin välissä oleva niemeke tai saareke, mikä nyt ikinä onkaan, eristi tilat toisistaan ja tilat olivat jollain tavalla hämyiset. Lisäksi se oli kiinni niin hatarasti, että olisi jossain vaiheessa tullut sieltä alas ja sitten lasi tavarat olisivat olleet monikossa, eli sirpaleina. Päätimme poistaa saarekkeen päällä olevat vitriinikaapit ja tehdä niistä kaappi ihan muualle. Niille olikin paikka jo tiedossa. Niiden siirron takia sitten taas piti tehdä yksi taso lisää, jotta tila olisi yhtenäinen. Voi herran jestas sentään mikä homma oli päällystää vitriinikaapin ovet. Sitä en kyllä enää tekisi. Tai niin mä nyt sanon, todennäköisesti jos keittiön väri joskus vaihdetaan päällystän ne uudestaan.

Vitriini

Ainoa epäilyksemme kohdistui miten d-c-fix kestää keittiössä missä kuitenkin vesi roiskuu ja itseltäni puukkokin välillä lipsahtaa leikkuulaudan ohi. Tämä epäilys on ainakin toistaiseksi osoittautunut turhaksi. Itse asiassa kaappien pinnat on paljon helpompi pyyhkiä kuin vanhat, eikä mistään kalvo ole vielä ainakaan irtoillut tai muutenkaan kärsinyt. Päätimme odottaa tämän kirjoituksen kanssa ihan siitä syystä että näimme vähän miten se kestää. Se on myös kiva jos haluaa vaihtaa vaikka mustat laatikot erin väriseksi niin se on helppo toteuttaa ja muuttaa taas keittiön ilmeen täysin. Itse olisin halunnut laittaa mustatlaatikot keltaisiksi, mutta tähän tuli mieheltä jyrkkä ei. Mutta ehkä se lämpenee idealle vielä ajan kanssa. Täytyy ujuttaa se idea niin että luulee omakseen.

Tässä on kuva keittiöstä ennen. Mielestämme se oli jotenkin tunkkainen, vaikka nyt se näyttää kuvassa jotenkin lämpimältä.

ENNEN

JÄLKEEN

Ja koko hommaan meni vain 80€, se on aikalailla vähemmän kuin keittiöremontin hinta.

Viinipulloteline

Suunnittelimme keittiöön viinipuloille telinettä ja kuin tilauksesta mieheni sisko soitti ja kysyi tiedämmekö tarvitsisiko joku ikean cd-hyllyä. Samantien lamppu syttyi kummankin pään päällä että me tarvitsemme. Siitä se idea sitten lähti. Muutimme hyllyt vinoon, lyhensimme hyllyjä ja lisäsimme miehen metallista tekemät viinipullon pidikkeet.
Tulevaisuudessa ostetaan kyllä viinikaappi, mutta tämä ajaa asian oikein hyvin siihen asti.
Ja enne sen hommaamista olisi kyllä hyvä omata vähän isompi viinivarasto. Mikään ei kyllä ole niin hyvää kuin hyvä punaviini ja pihvi. Valkoviini kuuluukin sitten sille listalle mitä ei itse juoda.
Punaviini on itselle suhteellisen uusi tuttavuus. Ennen en voinut sietää edes sen hajua, mutta mieheni sitä aikoinaan opetti juomaan ja sen jälkeen en ole voinut kuvitellakkaan ettei hyvän pihvin kanssa olisi punaviiniä.

Viinipulloteline

Ikean cd-hylly

7.v synttärit

Tänään juhlittiin pojan 7-vuotis synttäreitä. Poikamme osaa aina valita koska sairastaa. Viime vuonna oli ihan sama juttu kuin tänä vuonnakin, hän oli kipeä. Onneksi kuume laski kuitenkin melkein normaaliin ja poika jaksoi ottaa vieraat vastaan, vai onkohan lapset edes koskaan niin kipeitä ettei vieraita jaksaisi. 

No eipä ihan kaikki muukaan sujunut kuin tanssi, nimittäin leipominen. En ole koskaan onnistunut mokaamaan niin monta asiaa kuin nyt. Miksi se aina meneekin niin että kun olisi onnistuttava menee kaikki piloille, ja sitten taas kun ei olisi niin väliä kaikki menee nappiin. 

Tein kolmen suklaan juustokakkua, joka olikin aika kovan onnen kakku. Sulatin suklaata mikrossa kakkua varten ja unohdin sen sinne ehkä 10 sekunniksi. 

No ei ollut vaikea huomata että unohdin sen, nimittäin sellainen sankka savu mikrossa oli ettei sitä voinut olla huomaatta, ja sinnehän se suklaa paloi. Ihme kyllä ei palohälytin lauennut vaikka se on siinä mikron vieressä, eikä siinä mitään jos se olisi tavallinen ja voisi patterit ottaa pois , mutta se on Verisuren niin sitten olisi heillekkin saanut selitellä.

Onneksi suklaata oli sen verran kuitenkin ylinmääräistä että sain uuden satsin tehtyä. 

Samaisesta kakusta unohdin tietenkin yhteen kerrokseen laittaa liivatteen ja kyllä siinä kohtaa jo pikkasen huvitti. No ei siinä auttanut muu kuin kaapia täyte pois ja lisätä se liivate. 

Loppujen lopuksi kakku kyllä onnistui makunsa puolesta hyvin. Ulkonäössä olisi kyllä ollut petraamisen varaa. No ei se voileipäikakunkaan kanssa ihan nappiin mennyt. Siinä ei sinänsä käynyt muuta kuin että heitin sen lattian kautta jääkaappiin. Onneksi se oli jo kakkukuvun sisällä niin pysyi edes jotenkin kasassa ja oli edelleen syömäkelpoista. 

Sinänsä leipominen oli vähän vaikeaa, koska pitkän sairastelun vuoksi makuaistini on ollut lomalla jo pari kuukautta. No onneksi olen tuon voileipäkakun tehnyt jo niin monta vuotta samalla tavalla ettei siinä kauheasti voi mennä metsään. Voileipäkakku on kyllä mielenkiintoinen tapaus, teit sitä kuinka paljon tahansa aina sitä jää yhtä vähän. Se on kyllä oma kestosuosikkini kahvipöydässä. 

Olen myös luopunut perinteisestä kermakakusta ja siirtynyt kokonaan juustokakkuihin, ne tuntuvat menevän paremmin kaupaksi. Ei jää sitten itselle hyvää syytä tuhota kaikkea ylijäämää ja tarkistaa vyötäröltä sen jälkeen kuinka paljon niitä jäikään.

Kolmen suklaan juustokakku.

Suklaakoristeita

Cocktailtikku siili

Voileipäkakku

Ruokapöytä

Tarkoituksenani oli maalata vanha ruokapöytämme valkoiseksi, ja saada siitä ns. korkeakiilto valkoinen. Tähän tarkoitukseen valitsin maalarin valkolakan joka häivyttää siveltimen vedot ja tuloksena olisi sellainen kuin haluaisin. Mutta mutta ei se mennyt ihan kuin strömsössä. Aloitin hiomalla pöydän ja pyyhkimällä huolellisesti, mutta kun aloitin levittämään maalia pinta täyttyi pienistä ilmakuplista. Voitte vain kuvitella sitä r-päiden määrää. No päätin hioa uudelleen paremmin, mutta sama homma kun siveltimellä vedin ensimmäisen vedon, pinta täynnä kuplia. Ja sudin piti myyjän mukaan olla erittäin hyvä. Yritin etsiskellä netistä jos jonkinmoisia neuvoja ja löysinkin. Kokeilin sivelintä kaikissa eri kulmissa ja eri nopeuksilla, mutta ei apua. Onneksi mieheni keksi että levitetään se ikkunalastalla ja voi pojat että tulikin sileä pinta. Lastalla tietenkin tuli aika ohut kerros joten taas odottamaan pari päivää että kuivuu. Toista kerrosta lastalla levittäessä ne samaiset hermoja raastavat kuplat tulivat takaisin. En kyllä enää keksi mikä meni vikaan ja uskon että vika on käyttäjässä ennemminkin kuin maalissa. Mutta maali oli ainakin riittoisaa niinkuin se lupasikin. 0,9l maalipurkista maalasin 6 hengen ruokapöydän 3 kertaa ja vielä riittäisi vaikka mihin. No ei pidä jäädä tuleen makaamaan enää en todellakaan hio ja maalaa, mutta suuntaan nokkani kohti kauppaa ja ostan jonkun kivan vahakankaan ja niittaan sen pöytään kiinni niin ei kuplat haittaa. 

Kuvaan en saanut ikuistettua huonoa pintaa, itse asiassa kuvassa se näyttää hyvältä. Täytyy siis katsoa pöytää vain linssin läpi.

Jälkeen

Ennen

-Se vaimo-

Sadepäivä

Voiko tylsempää olla keväällä, kuin sadepäivät. Kun keväällä ilmat alkaa lämpenemään ja aurinko ehkä (painosanalla ehkä) pilkahtaa jostain pilvenreunan takaa, alkaa heräämään talvihorroksesta ja puuhasormea alkaa syyhyämään. Voiko silloin olla kamalampaa, kun katsoo ikkunasta ulos ja siellä sataa. Lauantaina sentään ilma suosi rohkeaa. Saimme aloitettua terassin laajennus projektin, mutta se joutuu nyt odottamaan parempia ilmoja.

No sadepäivistäkin täytyy ottaa ilo irti, joten päätimme käydä ostoksilla. Tarvitseehan uusi terassi grillin, ja kerrostalossa ennen asuneina ei sellaista vielä omistettu. Oikean grillin löytäminen vaatikin jo aikamoisesti voimia, rakot jaloissa ja kuudennen kaupan jälkeen löytyi se omaa silmää miellyttävä. Olisihan varmasti joka kaupasta löytynyt mieleinen, mutta ne ei ehkä niinkään miellyttäneet kukkaroa.

Eikä siinä vielä edes kaikki että löytää hyvän grillin, mutta voi elämän kevät sen kasaaminen. Ohjeella olisi voinut pyyhkiä melkein sitä kuuluisaa takapuolta, mutta siihenkin se olisi ollut liian kovaa. Eikö ne siellä tehtaalla tajua laittaa ohjeita sellaisiksi että tällaiset maalaisjuntitkin sen tajuaisi. Ja ne mukana tulleet "niin sanotut" työkalut voi ensimmäiseksi heittää niin pitkälle kuin kädestä lähtee. Onneksi vuosien mittaan on kasaantunut työkaluja jos jonkinmoisia joilla saatiin grilli kesytettyä, ilman niitä olisimme grillannu paistinpannulla.

 Eli kalliita ovat nämä sadepäivät. Tietää taas todellakin miksi maanantaina tarvitsee lähteä töihin.

Kyllä se kasaan kuitenkin saatiin.

Kaiutinteline

Kotiteatterijärjestelmän keskiäänen sijoittaminen tuntuu olevan ikuinen ongelma, jos telkkarin sijoittaa tasolle. Kaiutin on liian iso telkkarin eteen eikä myöskään kaukosäädin silloin toimi. Taakse sitä nyt ei tietenkään voi laittaa, ei siitä sen enempää. Jos sen sijoittaa telkkarin viereen ei äänentoisto ole paras mahdollinen, ihan kuin sellaisen tällaiset heikentyneellä kuulolla varustetut ihmiset nyt edes huomaisivat, mutta ainakin voi leikkiä asian näin olevan. Välillä kaiutin tekisi mieli heittää ikkunasta ulos, koska se tuottaa niin paljon päänvaivaa. Haluamme nyt jakaa keksimämme ratkaisun tähän, nimittäin kaiutintelineen joka kiinnitetään telkkarin takana oleviin seinätelinereikiin. Yksinkertaista ja helppoa kun sen oikein oivaltaa. Mies teki metallista telineen rungon, mutta tähän voi käyttää vaikka valmiita hyllykulmarautoja. Tasona toimi joku vanha vanerinpala jonka maalasimme.

Kaiutinteline

Hattuhylly

Kun ostettiin meidän talo, entinen asukas jätti jälkeensä aika paljon tavaraa joista yksi oli vanha ulkokaluste. Se ei ollut enää käytettävässä kunnossa ja muutenkin todella rujo. Mutta sekin sai uuden elämän nimittäin meidän hattuhyllynä. 

Uusivanha hattuhylly.

Vahna ulkokaluste/ uusi hattuhylly.

Tämä oli taas yksi merkki siitä että vaihdan mieltäni usein. Mieheni teki meille jo uuden hattuhyllyn kunnes seuraavana päivänä jo totesin haluavani erilaisen. Kilttinä hän tietenkin tarttui tuumasta toimeen ja purki jo tekemänsä hyllyn ja teimme uuden. Aluksi meinasimme maalata sen valkoiseksi tai harmaaksi, mutta päädyimme vain hiomaan ja säästämään alkuperäisen värin. Ensi viikolla se minut tuntien kyllä jo vaihtaa väriä. Hyllyn tarkoituksena muutenkin oli olla vähän ajan patinoiman näköinen.

Ennen

Siitä tuli kyllä niin meidän silmää miellyttävä, että tuplatyö yhteen hyllyyn ei kyllä haitannut. Pisteenä i:n päälle laitoimme vielä pienet kohdevalot sen alle. 

Kohdevalot.

Hattuhylly

Hattuhylly

 Hattuhylly

Henkaritanko on mieheni käsialaa ja mistäs muusta kuin metallista.

Henkaritanko

Hattuhyllyn tieltä purimme yläkaapit joilla ei ollut mitään virkaa. Ne saa todennäköisesti uuden paikan vaatehuoneesta. 

Eteinen kaipaa vielä uutta lamppua joka on kyllä valmiiksi katsottu jo. Eteisen valosta täytyy kyllä saada vahtijussi myös pois. Se ei ihan toimi niinkuin pitäisi, se nimittin syttyy itsekseen. Ei ole kiva herätä keskellä yötä siihen kun eteiseen syttyy valo ja aiempana päivänä on juuri töissä puhunut kummitusjuttuja. 

Lisäksi eteisessä on vielä yksi korkea kaappi jota ei voinut purkaa koska siellä on meidän keskuspölynimuri. Siihen suunnittelimme jo lautaovea, jossa on takorautainen kahva, mutta lautaa ei tällä hetkellä ole käytössä joten se saa vielä odottaa.

Baarihuone osa 2

Baarihuone alkaa olla viimeisiä silauksia vaille valmis. Toinen rakennus projekti huoneeseen oli sohva. Päätimme rakentaa sen itse, koska takaseinälle juuri sopivan kokoista oli vaikea löytää.

Meillä oli vanha arkkupöytä, joka ei ollut kotiimme paikkaa löytänyt liian ison kokonsa takia. Nyt arkkupöytäkin sai paikkansa tosin vähän eri tarkoitukseen, nimittäin sahasimme sen kahtia ja teimme siitä käsinojat sohvaan. Se oli myös hyvä ratkaisu, koska nurkassa on vesipiste joka menee ulos
ja jonka halusimme piiloon. Arkkupöydän toinen puoli oli avautuva ja näin ollen saimme vesipisteen arkun sisään ja kannen saa auki jos siihen täytyy päästä käsiksi. Näppärää.

Sohvan runko on ihan pattinkia. Viimeistely puuttuu vielä eli sen maalaaminen valkoiseksi. Säästämme yleensä kaikkea, koska eihän sitä voi tietää mitä sitä tarvitsee. Aina jos jonkun tavaran heittää pois niin vähän ajan päästä sitä kuitenkin olisi tarvinnut. Joten pehmusteen viran täytti vanha patja, ja selkönojaksi tuli vanhan rahin patja. Siitä tuli itse asiassa todella hyvä sohva ajatellen mistä se oli kyhätty. 

Tässä nyt olisi valmis baarihuone.