Henkarit

Nyt oli vuorossa pientä henkareiden tuunaamista, jotka ovat aina niin tylsiä, siis meillä.

Olisi varmasti ollut edullisempaa ostaa uudet henkarit kaupasta, mutta kun nurkissa lojui iso läjä samanlaisia henkareita niin päätimme tuunata ne. Itse asiassa lopputulos olikin aika kiva.

Henkarit on maalattu spraymaalilla, eikä sekään ole ihan ominta alaani näköjään. Joko maalaa liian läheltä, liian kaukaa tai sitten liian paljon. Nämäkin saivat aika monta kerrosta ennen kuin olimme tyytyväisiä.

 

 

 

 

 

 

Tässä kuva ENNEN tuunausta.

Jotain vanhaa

Sisustuksessa tykkään uudesta ja virtaviivaisesta, mutta aina pitää olla jotain vanhaa joukossa.
Onneksi mieheni mukana on tullut joitain vanhempia esineitä. Sen lisäksi että tykkään niistä ulkonäöllisesti, on myös sillä iso merkitys että ne ovat miehelleni tärkeitä.
Eteisen uudelleen järjestämisen myötä olisin halunnut Eero Aarnion Puppy:n tuomaan vähän väriä, mutta meillä olikin omasta takaa ihana vanha polkuhevonen, joka sopi paikalleen kuin piste ii:n päälle. Polkuhevonen on päästetty jo eläkkeelle eikä se ole enää leluksi kelpaava. Vaikka se tuntuu lapsilla olevan aina ensimmäisenä mielessä.

Mieheni pappan tekemä polkuhevonen.

Baarihuoneen eteisen olemme sisustaneet vanhantyyliseksi radion kuuntelu huoneeksi. Radio on kodissamme etsinyt paikkaa useista eri huoneista, mutta nyt se pääsi esille niin kuin me olemme halunneet. Radion alla komeilee vanha levysoitin.

Vanhanajan viihdekeskus

Vanha senkki jakaa meillä mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä että se pitää kunnostaa ja maalata, mutta itse jotenkin pidän sen vähän ehkä rujostakin ulkonäöstä. Ja olen muutenkin sitä mieltä, että vanhoissa tavaroissa saa se ajan jälki näkyä. Varsinkin henkilökohtaisissa tavaroissa saattaa olla jälkiä jotka tuovat muistoja mieleen, joten miksi niitä poistamaan.

Mitä mieltä te olette vanhojen tavaroiden kunnostamisesta?

-Se vaimo-

Pieniä projekteja metallista.

Päätin koota vähän yhteen tekstiin näitä pienempiä metallitöitä. Tempaisin tähän mukaan tuikkukipon, suodatinpussitelineen, naulakon ja aiemmin nähdyn muurauslapion.

Halusin jonkin erikoisemman tuikkukipon (ja ennenkaikkea miehisemmän) kuin perinteisen iittalan lasikipon, joten päädyin pyörittelemään erinlaisia metallinpaloja käsissäni. Silmiini osui varaston romukopasta vanha putkensupistaja, josta sittemmin onkin tullut vakio osa tuikkukippoihin. Tekemällä reiät sivuihin tulee tuikun valo kivasti näkyville.

Tuikkukippo

Meillä iänikuinen ongelma on aina tuntunut olevan suodatinpussiteline. Se on aina joko tiellä tai jos se on piilossa, on pussit hankala ottaa käyttöön. Idea telineestä tuli kun meillä oli vielä vanha kahvinkeitin, joka oli kooltaan aika iso. Vaimoni pyysi tekemään jonkinmoisen telineen jonka saisi kiinnitettyä itse keittimeen. Teline on myös jälkikäteen uuden moccamasterin kanssa ollut toimiva, vaikka emme sitä keittimeen enää kiinnittäneetkään. Telineen sai seinään kiinni siinä missä kahvinkeittimeenkin. Tämä on vaimoa kyllä kovasti ilahduttanut ja ollut toimiva idea.

Suodatinpussiteline

Kaipasimme pojalle naulakkoa alemmas. No ei muuta kuin tuumasta toimeen, ja minähän sellaisen kyhäsin. Yksi töissäni näkyvä, jo melkein lähipiirissä omaksi tavaramerkiksi muodostunut esine, on laakerinkuulat. Eräässä laakerikaupassa leikkisästi minua jo sanotaan kuulamieheksi. Kauppiaankin oli jo pakko kysyä, että mihin ihmeeseen minä niitä niin paljon käytän.

Naulakko

Idea shottitelineeseen lähti siitä, kun kantaessani yön hiljaisina tunteina shotteja tavallisella tarjottimella pinta oli aina olevinaan niin liukas, että ne olivat vähällä tippua. Halusin jonkin telineen shottilaseille ja mistäpä muusta sen olisin toteuttanut kuin metallista. Kyseisellä shottialustalla kuljetus onnistuu vielä vähän horjuenkin, eivät meinaan tipu. Läikkyminen tosin on eri asia. Näitä on saanutkin muutamalle tärisevälle käsiparille tehdä.

Shottiteline

-Se mies-